Kun muutin joulukuun alussa ensimmäiseen oikean aikuisen asuntooni, päätin että yritän pitää "no kai tää nyt välttää"-hankinnat minimissä. Uskoin kovasti, että Se Oikea osuu kohdalle, kun vain jaksaa kärsivällisesti odottaa. Tästä seurasi, että söin aamupuuroni seitsemän viikon ajan ilman minkäänlaista ruokapöydän lamppua.
Miun nurkissa pyöri entisen elämän aikana hankittu lintuhäkki, jonka oli liian kiva pois annettavaksi, mutta ei ihan sopinut uuteen asuntooni. Hyllyllä nököttävänä koriste-esineenä se oli miusta turhan romanttinen ja tyttömäinen selkeään tyyliin. Häkin heittäminen kattoon ylösalaisin toi kuitenkin sille sen verran särmää ja yllätyksellisyyttä, ettei se enää sotinutkaan muuta sisustusta vastaan.
Keskellä on yksi toimiva lamppu, jonka valo pomppaa kivasti muista, erikokoisista lampuista, varsinkin tuosta isosta. Oikean lampun pidikkeessä (clas ohlsonilta) on musta kangaspäällysteinen johto, ja kiinnitin feikkilamput mahdollisimman samannäköisesti. Pujotin siis mustan nyörin muovisesta huonekalun jalkojen irtotulpasta, johon olin iskenyt reiän. Turautin reilusti kuumaliimaa tulppaan ja painoin lampun kannan sisään. Narut kiinnitin häkkiin aina yhtä eleganteilla nippusiteillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti